Kyokushin Karate
Kyokushin on korealaissyntyisen Sosai Masutatsu Oyaman vuonna 1964 kehittämä karaten tyylisuunta. Sosai Oyaman alkuperäinen nimensä oli Hyung Yee Choi ja hän eli lapsuutensa varakkaassa suurperheessä kuluttaen päivänsä lähinnä uiden, urheillen ja kalastaen ystäviensä kanssa. Koulu ei nuorukaista kiinnostanut. Kamppailutaitoja opetettiin Koreassa myös koulussa ja nuori Hyung harjoitteli innokkaasti chabeeta, jossa yhdistyivät korealaiset kamppailutekniikat ja kiinalaiset käsitekniikat. Lisäoppia kamppailusta Hyung sai isänsä palkkaamalta maatyöläiseltä, joka opetti hänelle chabeeta kaksi vuotta. Tuleva karatelegenda harjoitteli kotitilallaan 13 -vuotiaaksi, jonka jälkeen hänen oli lähdettävä tätinsä luokse Souliin.
Nuorukaisen opintomenestystä Soulissä ei voinut kehua ja lähinnä hän kunnostautuikin joutumalla tämän tästä vaikeuksiin. 15-vuotiaana Hyung päätti muuttaa Japaniin ja mennä sotilasakatemiaan. Japanissakaan Hyungin opinnot eivät sujuneet ja hän keskeytti opintonsa muutaman opiskeluvuoden jälkeen. Hän koki korealaisuutensa taakaksi uudessa kotimaassaan ja muutti nimensä Masutatsu Oyamaksi. Oyama sukunimi tulee perheeltä, jonka luona hän silloin asui.
Japanissa nuori Oyama tutustui karateen. Hän aloitti Shotokan karaten opiskelun ja harjoitteli myös nyrkkeilyä ja judoa. Shotokan oppia Oyama sai mm. nykyaikaisen karaten perustajan Gishin Funakoshin pojalta. Päivittäisen karateharjoittelun sotki hetkeksi sota ja kutsu keisarillisen armeijan leipiin. Armeija vuosinaan Oyama tutustui Goju ruy karaten mestariin nimeltä Nei Chi So.
Seitsemäntoistavuotiaana Oyama suoritti toisen asteen mustan vyön ja 22-vuotiaana hän kantoi jo neljännen asteen mustaa vyötä. Oyama alkoi olla taidoiltaan jo mestariluokkaa, mutta hänen käyttäytymisensä oli yhä villiä. Hän joutui jatkuvasti tappeluihin liittoutuneiden miehitysjoukkojen sotilaiden kanssa. Oyman valmentaja olikin huolissaan nuorukaisesta ja kehoitti tätä pohtimaan mitä aikoo tehdä elämällään. Eikä huolehtiminen ollut aivan perusteetonta. Eräissä tanssiaisissa Oyaman kimppuun hyökkäsi paikallinen gansteri veitsen kanssa ja Oyama puolustautui iskien miehen kuoliaaksi yhdellä iskulla. Oyama katsoi parhaaksi jättää Tokion taakseen ja muutti pieneen temppeliin muutamaksi kuukaudeksi. Palattuaan Tokioon Oyama tutustui kuuluisaan poliitikkoon Senshichiro Ozawaan. Ozawa ehdotti, että Oyama lähtisi hänen taloudellisin tukensa avulla jonnekin harjoittelemaan ja mietiskelemään, aivan niin kuin Oyaman opettaja oli kehottanut. Oyama matkusti Kiyosumin vuorelle aikoen harjoitella ja asua siellä tuhat päivää. Mukanaan hänellä oli oppilas, joka kylläkin liukeni paikalta heti alkupäivinä. Oyama ei tästä piitannut vaan omistautui karatetaitojensa ja mielensä vahvistamiselle. Hän harjoitteli päivittäin seitsemän tuntia ja vietti lopun ajan pääasiassa mietiskellen. Vuorilla viettämiensä kuukausien aikana Oyama kehitti uskomattomat murskaustekniikkansa, joista koko maailma tuli hänet myöhemmin tuntemaan. Tätä askeettista elämää hän vietti kahdeksantoista kuukautta. Hänen suojelijansa oli joutunut vaikeuksiin ja lopettanut sekkien lähettämisen Oyamalle ja niin vuoren erakko päätti jättää harjoituspaikkansa.
Hän matkasi Tateyaman kaupunkiin ja oli halukas testaamaan vuorella kehittämiään tekniikoita. Paikallisten ihmetykseksi Oyama pyysikin saada testata nyrkkejään täysikasvuiseen härkään. Mahdollisuus järjestettiin paikallisella teurastamolla, jossa teurastusta odotti 450 kiloinen härkä. Paikallisten mielestä sen sopi tappaa, vaikka nyrkillä, jos pystyi. Oyama iski järkälemäisen nyrkkinsä härän otsaan kaikella voimallaan. Härkä ei kuitenkaan kuollut. Teurastuksen jälkeen sen kallo todettiin kuitenkin murtuneeksi ja teurastaja antoi Oyamalle uuden tilaisuuden. Tällä kertaa Oyaman isku tyrmäsi härän polvilleen. Joku katsoja ehdotti, että Oyama yrittäisi iskeä härältä sarvet irti. Oyama löi kämmensyrjällään härältä sarvet irti ja härkä kaatui kuolleena maahan. Oyama taisteli myöhemmin näytösotteluita härkiä vastaan myös painimalla, vääntäen häriltä niskat nurin. Oyaman maine pelottomana kivinyrkkinä alkoi levitä ympäri maailman.
Seuraavina vuosina Oyama matkusteli esiintymässä ympäri maailmaa ja etenkin Amerikassa, jossa hän kävi myös lukuisia haasteotteluita, voittaen ne kaikki tyrmäyksellä.
Vuonna 1954 kävi Oyama Thaimaassa paikkailemassa japanilaisten karatekoiden mainetta, jotka olivat hävinneet Muay Thai ottelijoille. Oyama otteli näytösottelun ”Mustaa Kobraa” vastaan, joka oli Muay Thai mestari. Alkuerissä Oyama oli vaikeuksissa Kobran nopeiden iskujen ja potkujen kanssa. Ottelun jatkuessa hän sai kuitenkin tilaisuuden upottaa thaimaalaiseen vartaloon pari kovaa kiertopotkua, jotka lopettivat ottelun. Oyama oli ensimmäinen karateka, joka oli voittanut Muay Thai-mestarin. Tästä ottelusta käydään yhä vieläkin kiivasta väittelyä, tosin nykyään internetin välityksellä.
Oyama oli näytöstensä ohella ehtinyt perustaa myös menestyviä karatekouluja ja vuonna 1961 hän antoi opettamalleen tyylille nimen Kyokushin Kai (lopullinen totuus *Kai = ”järjestö”). Tyylin päämaja on ollut Tokiossa jo vuodesta -63. Tyylille on ominaista kova perustekniikkaharjoittelu yhdistettynä knock down -otteluun ja murskausharjoitteluun. Karatea Sosai Oyama ei pitänyt pelkästään taistelutaitona, vaan tapana kehittää harrastajansa persoonallisuutta. Hän korosti aina nöyryyden merkitystä henkisen kehittymisen edellytyksenä. Kyokushin karaten henkinen arvomaailma näkyy katojen symboliikassa ja mietiskelyharjoitusten kuulumisessa päivittäiseen harjoitteluun.
Nykyisin Kyokushin karate on eräs maailman suurimmista karaten tyylisuunnista. Lajilla on harrastajia yli 12 miljoonaa yli sadassa maassa. Se kuuluu maailmalla viiden suosituimman karatetyylin joukkoon. Kyokushin karateen kuuluvat erilaiset lyönnit, potkut, tartunnat ja kaadot sekä nivellukot. Kyokushin karate poikkeaa muista karaten tyylisuunnista ottelu- ja harjoitussovelluksiltaan, olemalla suoraviivaisempi, intensiivisempi ja kovempi harjoitusmenetelmiltään. Kyokushin karate tunnetaankin maailmanlaajuisesti vahvimpana karatena kovien treenimetodien, vaativien vyökokeiden ja täyskontaktiotteluidensa ansiosta.
Kyokushin karatessa vaalitaan vahvasti karaten perinteitä.
Kihonia (perustekniikkaa) ja kataa (muotoja) harjoitellaan paljon. Myös ottelu- sekä välineharjoittelu ovat tärkeässä osassa. Kyokushin karatessa pyrkimys on säilyttää alkuperäisen karaten kolme perusasiaa: kihon, kata ja kumite sekä näiden erilaiset sovellukset.
Tyypillinen Kyokushin karateharjoitus alkaa perustekniikalla ja loppuu otteluharjoitukseen. Perustekniikka pidetään koko karaten perustana. Perustekniikkaa harjoitellaan niin kihon muodossa rivissä kuin kihon ido geiko muodossa liikkuen ja suorittaen ennalta määrättyjä liikesarjoja. Perustekniikkaa tehdessä jokaisen harjoittelijan pitäisi aina ajatella jokainen lyönti, torjunta ja potku erikseen. Harrastajien ja lajin keskeisiä mottoja onkin ”Osu no seishin” – periksiantamattomuus paineen alla tai ”Älä koskaan luovuta”.